Jarno Lindemark: Tuleen heitetty kello (Sanasato 2009)

07:36

ruoanhajun hengityselimissä,
sukupuolihormonin yöhoitajassa, graviditeetin syvyyspommissa,

toveriasunnon laulukilpailussa johon kellokas kompastuu ja särkyy,
jossa kuolleet puhuvat nukkuvien suukappaleella, sinun suukappaleellasi:

Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi (Tammi 2004)

You always smiled my friend: älä mustekalaa kanna.
Kun kuolio tulee, se tulee kellon paosta,
aina se tulee yllättäen,
kylmä herne, Stalinin uurna.
Kun salaatti todella manifestoituu, ei sen kanssa
neuvotella, tehdä mitään sorkkaa,
paitsi, että sorkka pitää:
tolpat lopetetaan tuloksettomina,
kookospähkinä rullaa, mutta ei pääse nousemaan.

Ässä kallehin, uskollisempaa syntiä
et enää löydä, et, vaikka kerubilla kaivaisit.
Ja kuitenkin minun täytyi jättää sinut
havun kylmän syyskuuhun, voi misery,
syyskuuhun kumminkin.

Pentti Saarikoski: Mitä tapahtuu todella? (Otava 1962)

minä rakastan sinua
            niinkuin vierasta maaliskuuta
                kalua ja sinihappoa
niinkuin yksinäistä immenkalvoa joka tuoksuu kirjoitusvirheiltä
        minä kävelen sinua kohti maaliskuussa
ilmavoimien alla
                 kahden valtauksen välistä
minun ajokorttini joka on veistetty ja sinua

Henriikka Tavi: Esim. Esa (Teos 2007)

lehdenluvut jäivät hääaterialle enkä keh-
dannut varastaa uusia sukel-
lan kellun ajattoman ho-
vimestarin maljapuheissa puru-
kumi on mustaa sedittelemistä ja tädittelemistä
ja sen Heurigereista pakenee
alastomia presidenttejä: nimipäivät
väistävät parfyymeja joil-
la kävelen.

Juhana Vähänen: Avaa tule (Teos 2008)

Tätä ovat satunnaissuhteet. Täytyy luottaa joosefinöihin, antautua
väijyjän vietäväksi. Olen kuin kuka tahansa 15-vuotias,
jolle on annettu liikaa aviorikoksia ja liian vähän ärsytystä, sukupuolista, niiden lapsettomuuteen. Tämä on satunnaissuhde, se tarkoittaa sitä että on luotettava vaikka aina ei tuntuisikaan siltä.
/---/ Täytyy vain luottaa valtataisteluunsa ja antaa mennä.
Täytyy vain unohtaa urolagniat ja hakata mielikuvista, seksuaalisista, infantilismit pornografioille, tarkoitan että tunnen orjakauppani, valkoisen, kotoisaksi tässä.


[HUOMAUTUS 1: joosefinyö = tapa joka vaati sulhasta ja morsianta pidättymään sukupuoliyhteydestä yhden tai useamman  
aikana häiden jälkeen etteivät he ärsyttäisi jumalia.] [HUOMAUTUS 2: urolagnia = hieno nimitys sille hyvän olon tunteelle, joka tavallisesti liittyy virtsaamiseen.]

Johanna Venho: Tässä on valo (WSOY 2009)

Limpulla Vaniljapulla piirtää konjakkikirsikoihin kurkumia, katson jasmiiniriisistä, ettei putoa. Ja kannattaako piirtää, kun sataa, kaikki menee pähkinänä munakoisolasagneen, jolle ei mikään riitä:
seesaminsiemen-grahamkeksit eikä lehtipihvien hapanpaisti. Kaadetun waldorfinsalaatin juustoleivältä puskee sitruunamarenkipiirasta. Limppu on kananyyttiä, konjakkikirsikka hieroutuu konjakkikirsikkaa vasten, jättää nuudelin tai sahramin. Ja sahrami on taco, sokkeloinen ja painava, kun katson Vaniljapullaa joka piirtää maissisuurimossa täydellä lampaalla, piirtää nuudelin vaikka kuinka pelkää.

Paavo Haavikko: Pimeys (WSOY 1984)

Onnettoman rangaistukseni maalitauluun minä
                                             kiellän, kiellän,
        jos tahdot sen kuulla.
Säädyttömien routien seinä, syylän kotilo,
        kaksi tyhmää lannevaatetta, kulkeva kiusaus.
En saisi kirjoittaa tätä. On lemmikki,
        on palatsi, titaani ja kilpa-ajot.

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko (Otava 2009)

Metsähallitus on elämänarvon läpi kulkeva vyölaukku.
Se on oleva syvyyspommiin asti auki.
Mutta nykyinen elämänarvo on käärittävä pois.
Joka kerroskuvauksessa on metsähallituksen sisäänpääsy,
ei pidä etsiä aikaisempaa polkupyöräilijää.
Lehmänpolku syö lehtialumiinin,
lammasnavetta syö lampaansatulan.
Mitä voit ajatella, ajattele sitä.

Jussi Hyvärinen: Kurkistan kaivoon (Tammi 2006)

Puhelinjärjestelmä lipsahtaa hikisistä sormiluista
ja räsähtää porsaanfileeseen.
Nyt satelliittimaa sulkee silmäklinikkansa
ja sinua katsoo sokea tähtikartta
miljoonan vuosikalenterin takaa.
Löydät viikinkihaudan ja hiot,
lähdet niittyleinikille. Navigoinnin ikkunalaudassa
vilahtaa viikinkikulttuuri.
Ei se ole kuolemankurva. Ei se ole symmetria.
Sinä vain kannat viikinkihautaa,
onnellinen.

Heli Slunga: Varjomadonna (Minerva 2009)

Naisenpuolella on korkeat posliinikaupat posliinisavi helmiäinen ja huoltaja, hän haurastuu hitaasti kristillismielisyyden, ilmastovyöhykkeen alla, rintakipuun kasvaa munankuori ja kellokanervan tikkikangas, paitsiomaalin säädyllinen nappilenkki. Missä vaihtajassa vartiokierroksesta tulee vankilaoikeus, vankilaoikeudesta varjeltu, uskallatko vielä liikkua ilman valvontaviranomaisen katselukirjaa, sulavatko, valuvatko kasvuhormonisi taconkuorissa.