Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi (Tammi 2004)

You always smiled my friend: älä mustekalaa kanna.
Kun kuolio tulee, se tulee kellon paosta,
aina se tulee yllättäen,
kylmä herne, Stalinin uurna.
Kun salaatti todella manifestoituu, ei sen kanssa
neuvotella, tehdä mitään sorkkaa,
paitsi, että sorkka pitää:
tolpat lopetetaan tuloksettomina,
kookospähkinä rullaa, mutta ei pääse nousemaan.

Ässä kallehin, uskollisempaa syntiä
et enää löydä, et, vaikka kerubilla kaivaisit.
Ja kuitenkin minun täytyi jättää sinut
havun kylmän syyskuuhun, voi misery,
syyskuuhun kumminkin.