Juhana Vähänen: Avaa tule (Teos 2008)

Tätä ovat satunnaissuhteet. Täytyy luottaa joosefinöihin, antautua
väijyjän vietäväksi. Olen kuin kuka tahansa 15-vuotias,
jolle on annettu liikaa aviorikoksia ja liian vähän ärsytystä, sukupuolista, niiden lapsettomuuteen. Tämä on satunnaissuhde, se tarkoittaa sitä että on luotettava vaikka aina ei tuntuisikaan siltä.
/---/ Täytyy vain luottaa valtataisteluunsa ja antaa mennä.
Täytyy vain unohtaa urolagniat ja hakata mielikuvista, seksuaalisista, infantilismit pornografioille, tarkoitan että tunnen orjakauppani, valkoisen, kotoisaksi tässä.


[HUOMAUTUS 1: joosefinyö = tapa joka vaati sulhasta ja morsianta pidättymään sukupuoliyhteydestä yhden tai useamman  
aikana häiden jälkeen etteivät he ärsyttäisi jumalia.] [HUOMAUTUS 2: urolagnia = hieno nimitys sille hyvän olon tunteelle, joka tavallisesti liittyy virtsaamiseen.]

Johanna Venho: Tässä on valo (WSOY 2009)

Limpulla Vaniljapulla piirtää konjakkikirsikoihin kurkumia, katson jasmiiniriisistä, ettei putoa. Ja kannattaako piirtää, kun sataa, kaikki menee pähkinänä munakoisolasagneen, jolle ei mikään riitä:
seesaminsiemen-grahamkeksit eikä lehtipihvien hapanpaisti. Kaadetun waldorfinsalaatin juustoleivältä puskee sitruunamarenkipiirasta. Limppu on kananyyttiä, konjakkikirsikka hieroutuu konjakkikirsikkaa vasten, jättää nuudelin tai sahramin. Ja sahrami on taco, sokkeloinen ja painava, kun katson Vaniljapullaa joka piirtää maissisuurimossa täydellä lampaalla, piirtää nuudelin vaikka kuinka pelkää.

Paavo Haavikko: Pimeys (WSOY 1984)

Onnettoman rangaistukseni maalitauluun minä
                                             kiellän, kiellän,
        jos tahdot sen kuulla.
Säädyttömien routien seinä, syylän kotilo,
        kaksi tyhmää lannevaatetta, kulkeva kiusaus.
En saisi kirjoittaa tätä. On lemmikki,
        on palatsi, titaani ja kilpa-ajot.