sunnuntai 8. elokuuta 2010
Jukka Viikilä: Runoja II (Gummerus 2010)
Janne Porkka varastoi ylimääräistä energianhukkaansa suuriin jousikvintettoihin, joita hän on virittänyt takapyörävetoonsa. Hän uskoo aikailunsa vielä koittavan. Kun puhelinjärjestelmä lakkaa soimasta, kertoo Porkka, tarvitaan avointa sydänhalvausta ja sielunhädän paljoutta. Lehtiharavat aistivat pienimmätkin västäräkit. Viritetyt jousikvintetot vastaanottavat radionkuuntelua linnanpihan juhlaillallisista. Vielä ei ole tanssijattaren aikailu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lomien jälkeen jälleen on aika palata kerran viikossa -blogirytmiin. Jukka Viikilän runossa sana "paljautta" (jota Suomen kielen perussanakirjassa ei ole, joten jouduin kuvittelemaan sen oikealle kohdalleen) muuntui jännästi muotoon "paljoutta". Substantiiveista monet houkuttelevan klusterimaisesti peräkkäin, siinä syy tämän runon valintaan. Pahoittelut, etten saanut kapiteeleja onnistumaan blogialustassa.
VastaaPoista