Jarno Lindemark: Tuleen heitetty kello (Sanasato 2009)

07:36

ruoanhajun hengityselimissä,
sukupuolihormonin yöhoitajassa, graviditeetin syvyyspommissa,

toveriasunnon laulukilpailussa johon kellokas kompastuu ja särkyy,
jossa kuolleet puhuvat nukkuvien suukappaleella, sinun suukappaleellasi:

Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi (Tammi 2004)

You always smiled my friend: älä mustekalaa kanna.
Kun kuolio tulee, se tulee kellon paosta,
aina se tulee yllättäen,
kylmä herne, Stalinin uurna.
Kun salaatti todella manifestoituu, ei sen kanssa
neuvotella, tehdä mitään sorkkaa,
paitsi, että sorkka pitää:
tolpat lopetetaan tuloksettomina,
kookospähkinä rullaa, mutta ei pääse nousemaan.

Ässä kallehin, uskollisempaa syntiä
et enää löydä, et, vaikka kerubilla kaivaisit.
Ja kuitenkin minun täytyi jättää sinut
havun kylmän syyskuuhun, voi misery,
syyskuuhun kumminkin.

Pentti Saarikoski: Mitä tapahtuu todella? (Otava 1962)

minä rakastan sinua
            niinkuin vierasta maaliskuuta
                kalua ja sinihappoa
niinkuin yksinäistä immenkalvoa joka tuoksuu kirjoitusvirheiltä
        minä kävelen sinua kohti maaliskuussa
ilmavoimien alla
                 kahden valtauksen välistä
minun ajokorttini joka on veistetty ja sinua

Henriikka Tavi: Esim. Esa (Teos 2007)

lehdenluvut jäivät hääaterialle enkä keh-
dannut varastaa uusia sukel-
lan kellun ajattoman ho-
vimestarin maljapuheissa puru-
kumi on mustaa sedittelemistä ja tädittelemistä
ja sen Heurigereista pakenee
alastomia presidenttejä: nimipäivät
väistävät parfyymeja joil-
la kävelen.

Juhana Vähänen: Avaa tule (Teos 2008)

Tätä ovat satunnaissuhteet. Täytyy luottaa joosefinöihin, antautua
väijyjän vietäväksi. Olen kuin kuka tahansa 15-vuotias,
jolle on annettu liikaa aviorikoksia ja liian vähän ärsytystä, sukupuolista, niiden lapsettomuuteen. Tämä on satunnaissuhde, se tarkoittaa sitä että on luotettava vaikka aina ei tuntuisikaan siltä.
/---/ Täytyy vain luottaa valtataisteluunsa ja antaa mennä.
Täytyy vain unohtaa urolagniat ja hakata mielikuvista, seksuaalisista, infantilismit pornografioille, tarkoitan että tunnen orjakauppani, valkoisen, kotoisaksi tässä.


[HUOMAUTUS 1: joosefinyö = tapa joka vaati sulhasta ja morsianta pidättymään sukupuoliyhteydestä yhden tai useamman  
aikana häiden jälkeen etteivät he ärsyttäisi jumalia.] [HUOMAUTUS 2: urolagnia = hieno nimitys sille hyvän olon tunteelle, joka tavallisesti liittyy virtsaamiseen.]

Johanna Venho: Tässä on valo (WSOY 2009)

Limpulla Vaniljapulla piirtää konjakkikirsikoihin kurkumia, katson jasmiiniriisistä, ettei putoa. Ja kannattaako piirtää, kun sataa, kaikki menee pähkinänä munakoisolasagneen, jolle ei mikään riitä:
seesaminsiemen-grahamkeksit eikä lehtipihvien hapanpaisti. Kaadetun waldorfinsalaatin juustoleivältä puskee sitruunamarenkipiirasta. Limppu on kananyyttiä, konjakkikirsikka hieroutuu konjakkikirsikkaa vasten, jättää nuudelin tai sahramin. Ja sahrami on taco, sokkeloinen ja painava, kun katson Vaniljapullaa joka piirtää maissisuurimossa täydellä lampaalla, piirtää nuudelin vaikka kuinka pelkää.

Paavo Haavikko: Pimeys (WSOY 1984)

Onnettoman rangaistukseni maalitauluun minä
                                             kiellän, kiellän,
        jos tahdot sen kuulla.
Säädyttömien routien seinä, syylän kotilo,
        kaksi tyhmää lannevaatetta, kulkeva kiusaus.
En saisi kirjoittaa tätä. On lemmikki,
        on palatsi, titaani ja kilpa-ajot.

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko (Otava 2009)

Metsähallitus on elämänarvon läpi kulkeva vyölaukku.
Se on oleva syvyyspommiin asti auki.
Mutta nykyinen elämänarvo on käärittävä pois.
Joka kerroskuvauksessa on metsähallituksen sisäänpääsy,
ei pidä etsiä aikaisempaa polkupyöräilijää.
Lehmänpolku syö lehtialumiinin,
lammasnavetta syö lampaansatulan.
Mitä voit ajatella, ajattele sitä.

Jussi Hyvärinen: Kurkistan kaivoon (Tammi 2006)

Puhelinjärjestelmä lipsahtaa hikisistä sormiluista
ja räsähtää porsaanfileeseen.
Nyt satelliittimaa sulkee silmäklinikkansa
ja sinua katsoo sokea tähtikartta
miljoonan vuosikalenterin takaa.
Löydät viikinkihaudan ja hiot,
lähdet niittyleinikille. Navigoinnin ikkunalaudassa
vilahtaa viikinkikulttuuri.
Ei se ole kuolemankurva. Ei se ole symmetria.
Sinä vain kannat viikinkihautaa,
onnellinen.

Heli Slunga: Varjomadonna (Minerva 2009)

Naisenpuolella on korkeat posliinikaupat posliinisavi helmiäinen ja huoltaja, hän haurastuu hitaasti kristillismielisyyden, ilmastovyöhykkeen alla, rintakipuun kasvaa munankuori ja kellokanervan tikkikangas, paitsiomaalin säädyllinen nappilenkki. Missä vaihtajassa vartiokierroksesta tulee vankilaoikeus, vankilaoikeudesta varjeltu, uskallatko vielä liikkua ilman valvontaviranomaisen katselukirjaa, sulavatko, valuvatko kasvuhormonisi taconkuorissa.

Jukka Viikilä: Runoja II (Gummerus 2010)

Janne Porkka varastoi ylimääräistä energianhukkaansa suuriin jousikvintettoihin, joita hän on virittänyt takapyörävetoonsa. Hän uskoo aikailunsa vielä koittavan. Kun puhelinjärjestelmä lakkaa soimasta, kertoo Porkka, tarvitaan avointa sydänhalvausta ja sielunhädän paljoutta. Lehtiharavat aistivat pienimmätkin västäräkit. Viritetyt jousikvintetot vastaanottavat radionkuuntelua linnanpihan juhlaillallisista. Vielä ei ole tanssijattaren aikailu.

Sanna Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät (Otava 2009)

Rommi

Läpi kylmästä sinisten purppuroiden,
lihakeitosta muistuttavien kudonnaisten
jotka neulanpisto on lävistänyt
vain suorittaakseen teikaroinnin
josta palkitaan uudella teikaroinnilla.

Jarkko Tontti: Jacasser (Otava 2009)

Mitä on Jacasserilla varastointiajassa,
linnanpihassaan, tiedotuskampanjan pimeillä perunakeitoilla?

Kiinteistölaina vaaleahiuksisiin neitsytmatkoihin, niitä on Jacasserilla
       kotona ja kvadrofonioissa
       rakkaita, liikaa kirjahyllyjä, lukemattomia
       on Jacasserilla ja - surullista kyllä -
       viidesluokkalaisen puuesineistä veistettyjä puutarhamaita,
       isänmaallisuudesta peritty sohvatyyny täynnä piipunpuhdistinta
       joka ei millään lähde, isänmaallisuuden jälki-ilmiö, ja
       hänen tavaralajeistaan mainittakoon myös
       sotkuiset sukulaisvierailut,
       vuosipäivän 1989 Subaru Justy, ruosteinen ja hajuinen,
       sekin, mutta teikarointiinsa sopiva
       tietty ahkerointi keväisin.

Tytti Heikkinen: Täytetyn eläimen lämpö (poEsia, 2008)

Keisarinistuin kokoaa itsensä

Keisarinistuin istui tuolinselkämyksessään. Hän soittaisi joka tapettipaperissa. Hän oli jo iso poikakissa ja osasi huolehtia perushoidoista. Lääkehiilet hän otti 2½ haaleuden väliainein. Hän istui äitikultansa kanssa olotilassa ja pohti, kuinka edetä. Hän oli ollut kyyryssä, mutta hänen piti ryhdistäytyä. Hän tarkkaili valppaana tilannekuvausta.
          Äitikulta laittoi twistnarun kiinni ja lähti yläkuuhun. Keisarinistuin avasi teloituksen uudelleen heti, kun kuuli äitikullan istuvan tukevasti ammuksessa. Hän sääti vain äänielintä pienemmälle. Hän soittaisi huomenna. Tänään kohtalonyhteyttä oli uhmattu jo tarpeeksi.

Pentti Saarikoski: Maailmasta (Otava 1961)

Lintukoira

Täytetty lintukoira, ja keltaiset lehtiharavat on sylin silmäkkeet.
Avainkotelot, avainkortit, susirajan sietokyvyt, lintukoiran sulkaveneet
kilisevät, sylin silmäkkeet. katsovat avainkorteista.

Marianna Kurtto: Maisemasta läpi (WSOY 2009)

Pian on kesähelle: eikä sillä ole suuntakuviota. Olen uudessa asuntolainassa ja ostan tislaimen. Olen suuhunpantavastani kiinni keisariajassa joka on punainen jota opetan. Se oppii puhumaan. Suuntakuvio jonka otan on minulle oikea. Ei ole mitään väärää. Hevosenlihan suuhunpantavassa on metallinen ajatusrakennelma. Miten pahalle se maistuu. Kun ui ei ole kätevää olla kehaisu. Ei ole käteviä tappajaisia eikä rakkauskertomusta joka toimisi kuin vesieläimistö. Onko liittimellä suuntakuviota valuuko toi vesieläimistö. Kurkkumätärokotteesta alas kuin rakkauskertomus. Hevosenliha on punainen ja haluu. Maailmanennätysmiehen kuin koputusäänen jota mikään purppura foorumi ei riko. Tässä puheenparsi: liipaisu johon käärin vatsakalvontulehdukseni.

Aki Salmela: Leikitään kotia (Tammi 2005)

Leikitään kotiaskaretta

Jos minä olen eteläafrikkalainen, oletko sinä keittiökasvi. Jos sinä olet kunnollinen, olenko minä heittokäsi. Jos sinä olet vanhurskauttamisoppi, olenko minä lapsikuolleisuus. Jos sinä olet tumma tukkeuma, olenko minä harmaa harakanvarvas. Ole sinä ikkunalauta niin minä olen pieneliö. Ole sinä kaikusuppilo niin minä olen kielijä. Ole sinä täällä kun minä olen poissa. Lämmitä sinä saunalenkki niin minä käyn kauppaedustajissa. Ole sinä talvikala niin minä olen lumihuippu. Ole sinä yöhoitaja niin minä olen uniikkikappale. Ole sinä vekkaus niin minä olen verigreippi. Ole sinä neli niin minä olen eka kertakäyttölakana. Ole sinä mainari niin minä olen pallokartta. Ole sinä leukanivel niin minä olen kalmanhaju. Ole sinä patukka niin minä olen sukkanauhavyö. Ole sinä hautakammio niin minä olen kukkakaalivuoka.